Kirjoitan tätä blogia nyt täältä kotoa käsin, kun reissu on jo tehty. Koska nettiyhteydet leirintäalueilla olivat yleensä aika kehnot, en edes alkanut yrittämään tämän blogin tekoa siellä. Ensin ajattelin, että kirjoitan menomatkasta sitten, kun pääsemme Espanjassa vuokraamallemme asunnolle. Mutta päätin kuitenkin, että en tuhlaa arvokasta aikaamme kirjoittamiseen ja tässä nyt sitten istun ja muistelen ihanaa ja ikimuistoista reissuamme ja teen tavallaan matkan uudelleen tästä kotisohvalta käsin sinun kanssasi.
Niissä nettiyhteyksissä oli tosiaan monenlaista käytäntöä. Jossakin netti toimi vain leirintäalueen vastaanoton tai ravintolan tiloissa, jossakin myös vastaanottoa lähellä olevilla leirintäpaikoilla, mutta oli myös leirintäalueita, missä ei ollut nettiä ollenkaan ja sitten niitä, missä se toimi ihan huipusti. Osassa leirintäalueista netti sisältyi lerintämaksuun ja jossakin siitä perittiin erillinen maksu. Voisi melkein sanoa, että useimmiten niillä leirintäalueilla joissa netti sisältyi leirintämaksuun, se ylettyi vaan vastaanoton ja ravintolan tiloihin, mutta poikkeuksia tässäkin löytyi, ilmainenkin netti saattoi olla loistava.
Vaatteita otin matkaan aivan liikaa. Varaudin siihen, että kun palaamme, ilmat saattavat olla jo hyvinkin kylmät. Siispä minulla oli hellevaatteistä melkein talvivaatteisiin mukana ja Tuiskulle kaikki mahdollinen mitä kuvitella saattoi, että saattaisi tarvita.
 |
| Tämä pikkuinen 8-vuotias bolognese-neito oli matkalla mukana. Tämän reissun jälkeen Tuisku on käynyt 14 maassa. Varsinainen pikkuinen maailmanmatkaaja siis. |
Lähdimme siis reissuun lauantaina iltapäivällä sateen saatellessa meitä matkaamme. Sade ei mielialaa tai tunnelmaa latistanut. Olimme vihdoinkin lähdössä kohti Turun satamaa. Olisimme lähteneet reissuun jo perjantai-iltana, mutta huhtikuussa kun Hannu varas laivapaikkoja laiva oli täynnä. Ainakaan matkailuautoa ei sinne enää mahtunut. Kannattaa siis olla ajoissa liikkeellä, vieläkin aikaisemmin kuin me. Viking Grace lähti satamasta kello 20.55. Oli mukava, että sai mennä melkein heti nukkumaan kun laiva lähti. Yhdet lonkerot käytiin laivassa juomassa trubaduurin laulellessa laulujaan aivan liian lujalla äänen voimakkuudella. No, ei sitä kauaa tarvinnut kuunnella, kun lonkerot oli juotu painuimme pehkuihin ja ihmeen hyvin se unikin tuli melkein heti kun sänkyyn pääsimme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti